|
Hämeenlinnan Viikkouutiset julkaisi viime perjantaina (20.1) valtuutettu, diplomi-insinööri Lulu Riikosen (kok.) laatiman kolumnin, jonka otsikkona oli ”Puhtaasti aurinkoista bisnestä”. Hän käsitteli Hämeenlinnan Kirstulan alueen kehittämistä ja sinne autokaupan rakentamista. Hämeen Sanomien taloussivulla oli tiistaina (24.1) otteita kolumnista.
Tapojensa mukaisesti Riikosen teksti oli puhtaasti hämärän rajamailla. Koulutuksensa, työkokemuksensa ja poliittisen asemansa vuoksi ihmettelin kirjoituksen substanssin niukkuutta ja vihjailevaa tyyliä. Riikosella luulisi olleen aihepiiristä perusteelliset tiedot. Lisäksi hänen oli helppo täydentää niitä esimerkiksi puhelimitse vastuuhenkilöiltä.
Kaupungin keskushallinnossa toimittiin tällä kertaa tiedottamisessa erittäin hienosti. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapio Vekka (kok.) ja apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo (kok.) julkaisivat tänään (26.1) Hämeen Sanomissa vastineen kolumnin johdosta. Ne, jotka ovat lukeneet Riikosen tekeleen, kannattaa tutustua vastineeseen.
Riikosen kirjoituksessa oli selkeä väite, jonka mukaan konsernin henkilökunnan keskuudessa on laitonta tai muutoin tuomittavaa toimintaa. Hänen laillinen velvollisuus on saattaa tietonsa asianomaisen viranomaisen tutkittavaksi tai perua puheensa.
Jos väite ei pidä paikkaansa, päätoimittaja Kari Karppinen saattaa olla hieman kusessa.
Hämeen Sanomat julkaisi kaupungin edustajien vastineen otsikolla ”Konserniohjeet pilkulleen kunniassa myös Kirstulan alueen kehitystyössä”. Jos konserniohjeita on pilkulleen noudatettu, pyydän ystävällisesti esimerkiksi Tapio Vekkaa ilmoittamaan, löytyykö kaupunginhallituksen pöytäkirjoista kirjaus, jonka nojalla Kantolan Kiinteistöt Oy:llä on oikeus sijoittaa 300.000 euroa Kirstulan alueen kehittämiseen tai sinne autokaupan perustamiseen.
Jos vastaus on kielteinen eli asia on pelkkien puheiden varassa, mainittu vastinekin on tältä osin hämärää tekstiä. Ja jopa tahallaan epäselvästi kirjoitettu.
SDP:n ehdokkaana oli väärä henkilö. Kun lisäksi a) puolue epäonnistui vaalikampanjassa, b) kansa halusi muutoksen presidentin puoluetaustaan, c) puolueen imago ei ole tästä maailmasta ja d) SAK:n demarijohto ei saanut ammattiyhdistysliikkeen vaalikonetta käyntiin, valtiomies Paavo Lipponen sai nololla tavalla lähtöpassit politiikasta.
PÖÖ, vastajytky ja sen jälkeen Sauli pressaksi! Enemmän asiasta ensi perjantaina (27.1) Hämeenlinnan Viikkouutisissa julkaistavassa kolumnissani.
Sattumalta kuuntelin viime lauantaina radiota, kun siellä soitettiin laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Rauli Aarre Tapani ”Badding” Somerjoen levyttämää populaarimusiikkia.
Taiteilija menehtyi 25 vuotta sitten (14.1.1987) Helsingissä. Hän kuoli 39-vuotiaana alkoholimyrkytyksen, sydäninfarktin ja keuhkoputkentulehduksen seurauksena. Somerjoki syntyi 30.8.1947 Somerolla, jonne hänet on myös haudattu.
Badding on suomalaisen rockin uranuurtaja, jonka suosion huippu oli 1970-luvun puolivälissä. Hän sai kuusi kultalevyä ja yhden platinalevyn.
Rauli Somerjoen laulama ja yhdessä Arja Tiaisen kanssa sanoittama Paratiisi on Suomen soitetuin kappale radiossa ja eri artistien keikoilla. Aktiiviaikana henkilöstön juhlissa en saanut koskaan komennusta rumpupatterin taakse komppaamaan Paratiisia. Mutta Fiilaten ja höyläten tuli pikkujouluissa tutuksi yhtyeiden vierailevana ”tähtenä”.
Badding oli poikkeuksellinen laulaja. Hän kykeni esittämään persoonallisesti mm. J. Alfred Tannerin, Dallapén, Olavi Virran, Chuck Berryn, Elvis Presleyn ja Rolling Stonesin musiikkia. Esimerkiksi Tammerkoski kuulostaa hänen esittämänään hienolta, vaikka en yleensä pidä kovin paljon humpista.
Somerjoki sai 1970 Jussi-kunniakirjan Risto Jarvan ohjaaman elokuvan Bensaa suonissa tunnuskappaleesta, johon sanat teki Jarkko Laine. Badding lauloi myös valtion palkitsemassa M.A. Nummisen dokumenttielokuvassa Perkele! Kuvia Suomesta.
Ujo ja oikukas solisti
Somerjoen ensimmäinen bändi oli The Five Yes (1960-luvun puolivälissä).
Badding liittyi 1966 Suomen Talvisota -nimiseen underground-ryhmään, joka vaikutti pääasiassa yliopistopiireissä. Ryhmä lopetti esiintymiset 1970.
Hän esiintyi ensimmäisen kerran M.A. Nummisen levyllä laululla Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä. Levy äänitettiin elokuussa 1966. Vaikka sanat olivat suoraan eduskunnan säätämästä laista, kappaleen esittäminen kiellettiin radiossa.
Ensimmäinen Baddingin oma single Mun sormuksein julkaistiin 1970. Levystä tuli pieni radiomenestys, jonka ansiosta hän sai kutsun ensimmäisille Ruisrock-festivaaleille Turun Ruissaloon.
Läpimurto 1973
Somerjoella oli useita taustayhtyeitä 1970-1981. Niistä mainittakoon Oy Niittysydän Ab, St. Devils, Money ja Viikingit. Hänen alkoholin käyttö ja oikuttelu lopettivat jatkuvasti aika nopeasti yhteistyön soittajien kanssa.
Ensimmäinen iso hitti oli Fiilaten ja höyläten. Se nosti hänet koko Suomen suosikiksi. Badding oli 1973 lähes yhtä suosittu kuin Kirka.
Vuonna 1981 Baddingin säestäjäksi tuli tyylitaituri Esa Pulliaisen luotsaama Agents. Yhtyeen varasolistina toimi Pekka Tammilehto, joka oli saanut Topi Sorsakoskena hieman nimeä. Yhteistyö Agentsin kanssa päättyi 1985. Tämän jälkeen Somerjoki vetäytyi julkisuudesta vähäksi aikaa.
Seuraavana vuonna Badding kokosi viimeisen yhtyeensä. Sen nimeksi tuli Herranen aika. Viimeinen keikka oli Seinäjoella 28.12.1986. Badding aloitti sen kappaleella Pilvet karkaa, niin minäkin.
Yllä mainittujen lisäksi Somerjoen tunnettuja kappaleita ovat mm. Ikkunaprinsessa, Laivat, Valot, Ja rokki soi sekä Illan varjoon himmeään.
Baddingin musiikillinen vaikutus on ymmärretty osittain vasta kuoleman jälkeen. Hänestä on tehty kirja, elokuva, radiomusikaali ja kesäteatteriesitys. Somerolla kaupunki, yrittäjät ja muut tahot ovat huomioineet monin tavoin Rauli Somerjoen elämäntyön. Vuodesta 2001 siellä on järjestetty sävellys- ja sanoituskilpailu sekä konsertti hänen ja toisen Someron Suuren Pojan Unto Monosen kunniaksi.
Lähteet: Wikipedia. Badding: Rauli Somerjoen elämä ja laulut (Heikki Metsämäki ja Juha Miettinen, 1996).
Vaalipaikoilla kerätään jälleen rahaa hyväntekeväisyyteen. En koe tätä negatiivisesti. Mutta aika monet kokevat.
Olen toiminut useita kertoja eri vaaleissa keskusvaalilautakunnan sihteerinä. Lähes joka kerta sain suullisia huomautuksia rahan keräämisestä/kerjäämisestä vaalipaikoilla.
Kauan sitten eräs vääräleuka lohkaisi minulle äänestyspaikkana toimineessa Forssan kaupungintalossa, että Suomessa on maksulliset vaalit. Kysyin, paljonko jouduit laittamaan järjestöjen lippaaseen. Kuultuani summan ehdotin kuittausta kaupungin piikkiin. Meille syntyi heti diili. Tarjoisin papalle vastineeksi pullakahvit kaupungintalon edustuskabinetissa.
Keräyslippaiden hoitajien pöytiä ei tulisi sijoittaa aivan kulkuväylille. Äänestäjän pitää voida saapua vaalipaikalle ja poistua sieltä niin, että hänen ei tarvitse kohdata rahankerääjiä silmästä silmään. He eivät saa myöskään markkinoida toimintaansa suullisesti. Eikä tietenkään äänestäjien epämiellyttävä tuijottelu ja seuraaminen ole korrektia.
Ennakkotiedon mukaan ensi vuonna Hämeenlinnassa tulevat päätettäväksi isoina asioina maankäytön strategia, palveluverkko, terveydenhuolto, ammattikorkeakoulu ja poliittinen johtamisjärjestelmä. Näistä vähiten tärkeä on viimeksi mainittu hanke. Kaupungin emohallinnossa on jo nyt melko hyvä päätöksentekoapparaatti.
Minusta Hämeenlinnan tulisi siirtyä ns. pormestarimalliin. Tänne ei kaivata puolipäiväisiä ja muita osa-aikaisia politrukkeja pätevien viranhaltijoiden päällystakiksi sillä varjolla, että pyrkimyksenä on politiikan vahvistaminen valmistelussa. Koska malli ei kiinnosta täällä, uudistaisin poliittista johtamista nykyisen järjestelmän pohjalta.
Pientä fiksausta
Viidestä tilaajalautakunnasta tulisi lakkauttaa yksi (elämänlaatulautakunta) ja siirtää tehtävät muille elimille. Tarkastuslautakunta, ympäristö- ja rakennuslautakunta sekä pelastuslautakunta voisivat jatkaa entiseen tapaan.
Kaupunginhallituksen ja lautakuntien jäsenistön lukumääräksi riittää 11 (nyt 13).
Poliitikkojen keskuudessa on ollut esillä konsernijaoston ja kaupunkikehitysjaoston perustaminen hallitukseen. Niistä seuraa vain kaksinkertaista hallintoa ja kuluja, jos jäsenillä ei ole erityisosaamista. Jaostoista on lisäarvoa, kun pääosa jäsenistä valitaan valtuuston ulkopuolelta. Mutta eritysosaajia on vaikea saada puolueiden jäseniksi ja poliittiseen toimintaan.
Myös liikelaitosten johtokuntiin on jatkossa valittava entistä enemmän toimialan ja liiketalouden erityisosaajia.
Hämeenlinnan ministerimalli
Raportti poliittisen johtamisen kehittämisestä (vaihtoehdoista) on kaupunginhallituksen pöytäkirjan 19.12.2011 §:n 38 liitteenä. Hämeen Sanomissa on äskettäin esitelty pääkohdat Hämeenlinnaan suunnitellusta ns. ministerimallista.
Luonnoksen mukaan hallituksen muodostavat puheenjohtaja, lautakuntien puheenjohtajat ja palvelutuotantoa edustava yhdyshenkilö.
Hallituksen puheenjohtajalle korvattava työmenekki on noin 60 prosenttia. Jäsenet ja valtuuston puheenjohtaja taas saavat 20 prosentin korvauksen. Palkkiot maksettaneen siviilityön kuukausipalkasta riippumatta siitä, tekeekö työnantaja vähennyksen. Miten palkkio määräytyy, jos luottamushenkilö ei ole työssä?
Ministerimallin taustalla vaikuttanee tosiasia, että konsernin johdossa keskeiset ja isotöiset luottamustoimet ovat keskittyneet. Valtaeliitissä ajatellaan, että muutamat henkilöt ovat korvaamattomia ja keskittäminen tehostaa johtamista. Muulta tiedän, että kyse on aika usein vain itsekeskeisyydestä, pyrkyryydestä ja narsismista.
En kannata Hämeenlinnaan ministerimallia.
Palkkioitakin on maksettava
Pidän Suomen kunnallishallintojärjestelmää yhtenä maailman parhaista. Siksi muutamalle poliittiseen johtamiseen osallistuvalle poliitikolle on maksettava hieman, että he voivat irrottautua leipäduunista kaupungin hommiin myös virka-aikana.
Valtaa pitää hajauttaa kuntavaalien jälkeen. Ministerimalli merkitsee keskittämistä. On todennäköistä, että ministereistä tulee arvostelun yläpuolelle asettuva kultapossukerho, joka omii viimeiset vallan rippeet valtuustolta.
Keskitetyt johtamisjärjestelmät myös tappavat helposti tuotannosta innovatiivisuuden ja motivaation.
Olen usein perusteellisesti eri mieltä vorssalaisen pakinoitsija Ilkka Konosen kanssa. Mutta nyt en ole. Tiistaina (20.12) hän kertoi Vorssan Kortissa pyyteettömyydestä lahjojen antamisessa.
Pakinan ajankohta osui nappiin. Onhan Ilkka Kanerva käräjillä ja joulu muutaman päivän kuluttua.
Olemme oikealla tiellä, jos toimimme kuten Iken lahjonnasta syytetyt liikemiehet Kyösti Kakkonen, Arto Merisalo, Toivo Sukari ja Tapani Yli-Saunamäki.
Onko kuuna kullan valkeana nähty pyyteettömämpää tiernapoikajoukkoa kuin tämä, kysyy Konsta pakinassaan. Eivät he ole olleet lanttia vailla, eivätkä pyytäneet edes tähteensä kynttilän pätkää.
Oli oikeuslaitokseltamme härski veto asettaa joulun alla syytteeseen miehet, jotka silkkaa hyvyyttään halusivat ilahduttaa ystäväänsä ja tarjota hänelle riemukkaat synttärit.
Konsta kysyykin: Eikö maailmassa enää ole lainkaan sijaa puhtaalle ystävyydelle ja vilpittömälle anteliaisuudelle?
Hamelinnan dynaamisessa hallinnossa on auki kaupunginherran virka, palkka 7 000 e/kk + lisät.
Viran hakijalta vaaditaan muodollinen pätevyys.
Etusija annetaan kuitenkin poliittiselle kähmärille, lähisukulaiselle (serkkuja ei lueta lähisukulaiseksi), tutulle hoopeekoolaiselle sekä oikean värisen jäsenkirjan omaavalle tai sen ottavalle, lehmäkauppoja taitavalle ja kiipijän luonteen omaavalle rotarille, leijonalle ja rapparille, jolle aate ja yhteinen etu eivät ole tärkeitä.
Hyvään viranhoitoon kuuluu grynderien etujen pitäminen etusijalla. Oma etu on toisella sijalla.
Jos olet kiinnostunut poliittisesta vaikutusvallasta ja asioiden sopimisesta poliittisten ryhmien ohi, lähetä hakupaperit tutkittavaksi.
Kaupunki takaa kunnon kähmärille lokoisat työolot.
Hamelinnassa 20.10.2011
Kaupunginjallitus
Hämeen Sanomissa oli viime maanantaina (10.10) valokuvalla varustettu juttu, jossa oli pääotsikkona ”Kolossi keskelle kortteli-idylliä” ja alaotsikkona ”Wetterhoffin kortteliin suunniteltu uudisrakennus kauhistuttaa naapureita.”. Peräti viidelle palstalle levittyvässä kuvassa Lulu Riikonen ja Tero Lehtonen tutkivat kaavapapereita ja keskustelevat naapuritontin ongelmista.
Toimittaja Riikka Happonen kertoo tekstissä, että Riikonen on kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu ja Hämeen ELY-keskuksen diplomi-insinööri. Maaperäasiat ilmeisesti kuuluvat Riikosen toimialaan valtion hallinnossa, muttei muutoin asemakaavoitus.
Jutusta saa käsityksen, että työnsä yhteydessä Riikonen kunnallispoliitikkona tutustui kaavaluonnokseen ja osoitti myötätuntoa Asunto Oy Jyrkänkulman asukkaille. Hänet esiteltiin tekstissä ja kuvassa kaksoisroolissa. Jutun kokonaisuudesta jäi vaikutelma, että Riikonen suhtautuu kriittisesti kaupungin viralliseen kaavaluonnokseen.
Näin näyttävä juttu herätti seuraavia kysymyksiä:
- Kuka kutsui lehden toimittajan ja Lulu Riikosen paikalle?
- Missä tarkoituksessa Riikonen oli kutsuttu? ELY-keskuksen toimihenkilönä vai kaupunginvaltuutettuna?
- Esiintyikö Riikonen (työaikana) kaksoisroolissa vai sekoittiko toimittaja ne?
- Miksi ELY-keskuksen diplomi-insinöörinä esitelty Riikonen oli varustettu puoluemerkinnällä? Onko hän toimessaan kokoomuksen mandaatilla?
Valtion palveluksessa olevan henkilön tulee piukasti pidättyä politikoinnista leipätyössä, eikä hänen kuulu lausua toimissaan kannanottoja sellaisesta, joka ei kuulu rotelliin.
Hämeen Sanomissa oli 1.10 kaupunginhallituksen puheenjohtajan Tapio Vekan (kok.) haastattelun pohjalta laadittu juttu Hämeenlinnan poliittisen apparaatin kehittämisestä. Keskeinen viesti oli, että ns. ministerimallin pohjalta päätöksentekokoneistoa suunnitellaan rukattavaksi seuraavasti:
Kaupunginhallitukseen (13 jäsentä) valitaan kuntavaalien jälkeen viiden lautakunnan puheenjohtajat. Hallituksen puheenjohtajalla ei ole muita merkittäviä vastuita.
Kaupunginhallitukseen perustetaan konsernijaosto ja kaupunkikehitysjaosto. Lautakuntien koko pienennetään 13 jäsenestä 11:een. Liikelaitosten johtokuntien toiminta ilmeisesti jatkuu entiseen tapaan. Aluetoimikuntien rooli on vielä hakusessa.
Valtuuston ja hallituksen puheenjohtajan luottamustehtävistä on tarkoitus tehdä vähintään puolipäivätoimi, jälkimmäisestä ehkä jopa kokopäivätoimi. Ministereinä toimivien lautakuntien puheenjohtajien työmenekki olisi 20-40 prosenttia kokoaikatyöstä.
Kaupunki-konsernin johtoon tulisi seitsemän politrukkia eli kaupungilta palkkaa nauttivaa luottamushenkilöä.
Vaihtoehtoinen malli
Kannatan ns. pormestarimallia. Se sopii vallan mainiosti Hämeenlinnan kokoiseen ja tapaiseen kaupunkiin. Tänne ei kaivata puolipäiväisiä ja muita osa-aikaisia politrukkeja viranhaltijoiden päällystakiksi sillä varjolla, että pyrkimyksenä on politiikan vahvistaminen valmistelussa ja päätöksenteossa.
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja pidettäköön jatkossa lähinnä edustustehtävissä, seremoniamestarina ja nauhan leikkaajana. Hän voi jakaa tilaisuuksia ja velvollisuuksia varapuheenjohtajille, jos niitä kertyy liikaa yhdelle henkilölle.
Valtuuston varapuheenjohtajia riittää nykyisen kolmen asemasta kaksi. Samalla kaupunginhallituksen kokousvahvuus pienenee yhdellä henkilöllä.
Hämeenlinna tarvitsee kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajan asemasta pormestarin ja kaksi apulaispormestaria, jotka kaikki ovat päätoimisia.
Viidestä tilaajalautakunnasta yksi (elämänlaatulautakunta?) tulee lakkauttaa ja tehtävät siirtää muille elimille.
Tarkastuslautakunta, ympäristö- ja rakennuslautakunta sekä pelastuslautakunta voivat jatkaa entiseen tapaan. Liikelaitoston johtokuntiin tulee valita entistä enemmän toimialan ja liiketalouden osaajia.
Hallitukseen konsernijaoston ja kaupunkikehitysjaoston perustaminen on makuasia. Pääkysymys on, millaista asiantuntemusta niihin valitaan/saadaan. Jaostoista muodostuu helposti vain kaksinkertaista hallintoa. Siis pitää miettiä, saadaanko jaostoista todellista lisäarvoa.
Kaupunginhallituksen ja lautakuntien jäsenten lukumääräksi riittää 11. Tämän jälkeenkin toimielinten kokousvahvuus on aina 15-20 henkilöä.
Pormestariksi tulee valita kuntavaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen edustaja. Apulaispormestareiksi seuraavaksi eniten ääniä saaneiden puolueiden edustajat.
Lopuksi veikkaus Hämeenlinnan kuntavaalien tuloksesta kärjen osalta: 1. SDP, 2. Kokoomus, 3. Perussuomalaiset.
Päätoimittaja Kari Karppinen kiinnitti kesällä hämeenlinnalaisen pienyrittäjän Kari Ilkkalan Hämeenlinnan Viikkouutisten kolumnistiksi. Minulla ei ole tietoa, ottiko Ilkkala pestin korvauksetta vai palkkiota vastaan. Kirjoitusvelvoite oli ilmeisesti joka neljäs viikko.
Lehti julkaisi Ilkkalan ensimmäisen kolumnin 12.8.2011.
Tämän jälkeen alkoi myllerrys Aina Groupissa, johon kuuluu mm. Hämeen Sanomat Oy ja sen tytäryhtiö Hämeenlinnan Viikkouutiset Oy.
Potkujen syy
Konsernin johtoryhmän jäsen, medialiiketoiminnasta vastaava johtaja sekä Hämeen Sanomien toimitusjohtaja ja päätoimittaja Pauli Uusi-Kilponen ilmoitti 6.9 Ilkkalalle, että tämän kolumneja ei julkaista Hämeen Sanomien lehdissä. Syynä on Hämeenlinnan käräjäoikeudessa vireillä oleva riita-asia. Kielto kestää niin kauan kuin asia on kesken.
Jutussa kantajana on As Oy Hämeenlinnan Possentie 1. Ilkkala on yhtiön isännöitsijä ja omistanee siinä huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet. Hän asuu talossa. Kanne on nostettu yhtiökokouksen päätöksellä. Jutussa vastaajana on Hämeenlinnan kaupunki.
Kovin outo mediatapaus
Kari Ilkkalalle potkujen antaminen herättää seuraavia kysymyksiä:
- Kuka on kertonut Uusi-Kilposelle taloyhtiön kanteesta käräjäoikeudelle?
- Miksi potkuja ei antanut kirjoituspestistä sopinut päätoimittaja Karppinen?
- Miksi potkuista päätti ja ilmoitti konsernin johtoryhmän jäsen Uusi-Kilponen?
- Miksi kolumnit laitettiin julkaisukieltoon, vaikka Ilkkala ei ole käräjillä edes asianosainen?
- Minkä esteen kaupungin ja asunto-osakeyhtiön välinen riita aiheuttaa Ilkkalan toimimiselle kolumnistina?
- Eikö Uusi-Kilponen luota, jotta päätoimittaja Karppinen hylkää Ilkkalan mahdolliset kaunakirjoitukset?
- Saiko Uusi-Kilponen käskyn ylemmältä taholta Ilkkalalle potkujen antamiseksi?
Pitkä julkaisemiskielto?
Pauli Uusi-Kilponen toivoo Kari Ilkkalan kirjoittavan kieltoaikana Hämeen Sanomien lehtien mielipideosastoille sekä netti- ja blogipalstoille.
En ole löytänyt Aina Groupin menettelylle tukea journalismia koskevista ohjeista.
Kysymys on Ilkkalan mielipiteen vapauden rajoittamisesta, kun huomioidaan Uusi-Kilposen ilmoittamat perusteet. Kolumnien julkaisemiskielto on haettu kovin kaukaa. Ilmeisesti toimitusjohtaja käveli tai joutui kävelemään Viikkouutisten päätoimittajan yli.
Kari Ilkkalan ”asianosaisuuskielto” jatkuu pitkään. Hän on ilmoittanut laativansa kantelun eräässä isossa keississä. Vastaajana on kaupunki. Taloyhtiön riita-asia ja Ilkkalan kantelu ovat todennäköisesti vireillä monta vuotta.
|
|
|