ETTÄ SILLEEN!

Lahden seudun kuntafuusio näyttää karahtavan totaalisesti kiville. Päijät-Hämeessä yritettiin haukata liian suuri kakku. Puuttui ehkä politiikan realismi.

Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Tapani Hellstén ja Kanta-Hämeen maakuntajohtaja Juhani Honka ovat jo esittäneet surunvalittelut. Mitenhän tämä asia oikeastaan kuuluu näiden herrojen mandaattiin? No, Suomessa on laaja sananvapaus.

Kansa tietää ja se on nyt puhunut. Pulinat pois. Tämä koskee myös Hämeenlinnassa päämajaansa pitäviä kuntajohtajia.

Paikallishallinnon rakenteista vaaliteema

Näyttää vahvasti siltä, että paikallishallinnon rakenteista tulee keskeinen vaaliteema ensi talvena.

Kuntia on nyt 342. Suurin osa on muutaman tuhannen asukkaan kyläkokonaisuuksia, joilla on perin vähän itsenäistä ja todellista päätösvaltaa.

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) mielestä Suomeen riittää 100 kuntaa. Hyvä Jyrki-boy! Näkemyksesi on oikean suuntainen.

Eläkeasioissa samoja latuja Matti Vanhasen (kesk.) kanssa hiihtävä, pitkäaikaisin naispääministerimme Mari Kiviniemi (kesk.) on ryhtynyt ennustajaeukoksi. Mari on veikannut STTK:n seminaarissa, että kartalta häviää vielä noin 100 kuntaa.

Puoluesihteeri Timo Laaninen (kesk.) on hyvin huolissaan kuntien määrän rajusta vähenemisestä. Hänen mukaan on vakava uhka demokratiallemme, jos tuhansia luottamusmiespaikkoja häviää kunnallishallinnosta.

Kärjistäen Laaninen on siis sitä mieltä, että demokratia huononee 50 prosenttia, jos poliitikkoja on puolet vähemmän. Hänen asemassaan olisin huolissani laadusta. Luottamusmiespaikat eivät enää kiinnosta kovin paljon tietäjiä ja taitajia. Niinpä niillä huseeraa nykyisin pääosin kolmosdivarin tasoisia statisteja.

Johtava ei-puolue eli demarit näyttää olevan suunnilleen 160-170 kunnan kannalla.

Muutkin puolueet tulevat linjaamaan kantansa kuntien määrään. Siitä tullaan käymään vaalitaiston aikana monia tiukkoja huutoäänestyksiä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee hitaasti

Veronmaksajien kannalta tärkeintä olisi, että hyvin monimutkaisia paikallishallinnon rakenteita purettaisiin.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus ei ole edennyt läheskään siinä tahdissa kuin aikanaan kaavailtiin. Useilla seuduilla suhtautuminen vähäisiinkin fuusioihin on ollut täysin kielteinen.

Yhteistyön lisäämiseen on ollut huomattavasti enemmän halua kuin kykyä.

Pakolla ja kyläpäälliköiden raflaavilla medialausunnoilla kuntaverkko ei kehity.

Suosittelen valtiovallan toimia, jotka eivät merkitse pakkoa, mutta vaikuttavat välillisesti.

Euro on tehokas konsultti. Kuntien sedät ja tädit tarttuvat hanakasti rahasyötteihin. Valtion talousahdingosta huolimatta seuraavan vaalikauden budjetteihin tulisi ottaa tuntuva euromäärä kuntaliitosporkkanoihin.

Suomessa - erityisesti Hämeessä - hitautta ei lasketa tyhmyydeksi. Useiden mielestä hitaus jopa lisää uskottavuutta (vrt. Ahti Karjalainen ja Paavo Lipponen). En millään käsitä, miten joku voi ajatella tällä tavalla.

Kaikki ovat kuitenkin samaan hengenvetoon valmiita vannomaan, että nopeat syövät hitaat.

Maakunnan kolmesta kaupunginjohtajasta Tapani Hellsténiä ei voi syyttää tyhmyydestä ainakaan sillä perusteella, että hän on Suomen/Hämeen hitain. Päinvastoin.

Hellstén oli nopeimpien joukossa rehellisten kepulaisten (mm. opiskelijatoverini Hannes Mannisen) alulle polkaisemassa, kuntahistorian suurimmassa hankkeessa.

Hyvä rytmitaju ja älykkyys korreloivat

Ruotsalaiset tiedehenkilöt tutkivat muutama vuosi sitten rytmitajun ja älykkyyden yhteyttä. Tulosten mukaan ihmiset, joilla on hyvä luontainen rytmitaju, ovat keskimääräistä älykkäämpiä. Heidän älykkyysosamääränsä on siis reilusti yli 100.

Mitä ilmeisimmin tuloksia voitaneen soveltaa ilman lisätutkimuksia kuntalaisten ja toimittajien yhteisiin kusitolppiin eli kaupunginjohtajiin.

Oikeastaan kyseessä oli taas nollatutkimus. Mansessa tiedettiin nimittäin jo yli 45 vuotta sitten, että rumpalit ovat tangobändien älykköjä. Onpahan myös tämä asia nyt todistettu tieteellisesti. Itsekin soitin aikanaan rumpusettiä.

Kaupunginjohtaja Tapani Hellsténillä on kuulemma kohtalainen rytmitaju, jos mittarina pidetään iskelmäkuningas Eino Gröniä, joka jää (aina) tahdista jälkeen vain muutaman kerran/kappale.

Samat Pilvenmäen hevosmiesten tietotoimiston edustajat tiesivät myös, että hyvin sympaattinen kyläpäällikkömme hakkaa mennen tullen Kanki Kaikkosen rytmitajussa tangon pyörteissä.

Odotan erityisesti kansanedustajaehdokkailta asiantuntijakommentteja.

Hattulan kunnan tekninen lautakunta on käsitellyt 17.8.2010 eräiden tuki- ym. palvelujen kilpailuttamista. Kun olin lukenut Hämeen Sanomista asiasta kuudella palstalla 19.8. julkaistun uutisen, poikkesin kunnan kotisivuilla tutustumassa, millaisen julkisen materiaalin pohjalta päätös on tehty.

Hämmästykseni on melkoinen, vaikka tiedän pienen organisaation resurssiongelmat. Hämeenlinnassa tällaisten asioiden esittelyt ovat aivan toisella tasolla.

Onko Hattulan teknisessä hallinnossa riittävä kilpailuttamisen osaaminen isoissa hankkeissa? Ilmeisesti ei.

Esittelijän ja lautakunnan on tiedostettava, että palvelujen ostaminen jatkuvissa ympärivuotisissa rutiinitehtävissä on yleensä kannattavaa vain, jos oma johtaminen ei ole tehokasta, kunnan työehdot ovat yksityistä sektoria paremmat ja henkilöstöllä on huono ammattitaito tai työmotivaatio.

Olisiko Hattulan johdossa joillakin tahoilla peiliin katsomisen paikka?

Asenteellista valmistelua?

Hanketta on jo esitelty henkilöstölle. Se näyttää tapahtuneen hyvin puutteellisesti.

Onko kilpailutettavat palvelut tuotteistettu? Löytyvätkö niiden nykyisistä kuluista kustannuslaskentaan perustuvat täsmälliset luvut?

Tuotteistaminen on edellytys sille, että valmisteltavat tarjouspyyntöasiakirjat ovat laadukkaat ja yksiselitteiset.

Sain esityslistalta ja uutisesta vaikutelman, että yli 60 työntekijän ulkoistaminen on otettu lautakunnassa tavoitteeksi. Puuttuuko valmistelustakin objektiivinen asenne ja harkinta?

Salailu ainakin paistaa esittelijän toiminnasta. Hän ei hallitse julkisuuslainsäädäntöä.

Voi olla, että arviointini on metsässä, vaikka olen kokenut esityslistojen laatija ja lukija. Olen opettanutkin nuorukaisena päätösten valmistelua ja esittelyä yliopistossa.

Lukuisilla valtioilla eri puolilla maailmaa ei ole käytännössä mahdollisuuksia maksaa velkojaan kuluvalla vuosisadalla.

Sodat, työttömyys, useiden väestöryhmien erityisongelmat, huumeiden käyttö ja ympäristön saastuttaminen lisääntyvät. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.

Ehkä 10 vuoden kuluttua jotkut merkittävät valtiot irtisanoutuvat sopimuksistaan. Sitä edeltää superinflaatio, jolla dumpataan velkojen reaaliarvoa. Vähän myöhemmin osa näistä valtioista päättää, että veloista maksetaan vain osa. Samalla ulkomaisia omistuksia kansallistetaan siellä täällä. Viimeksi mainitun vanha nimi on sosialisointi.

Suomi saneerattava

Matti Vanhasen (kesk.) ja Jyrki Kataisen (kok.) johdolla Suomi on torjunut lamaa pääasiassa ottamalla surutta lisää ”halpaa” velkaa. Sitä paitsi kaiken kukkuraksi kolmen viimeisen hallituksen aikana huomattava osa yhtiövarallisuudesta on muutettu euroiksi. Jopa monopoleja ja infrayrityksiä on myyty yksityisille.

Näin ei voi jatkua. Rakenteiden isoon saneeraukseen olisi pitänyt ryhtyä tosissaan jo vuosia sitten. Myös kunnallishallinnossa. Tähän asti sielläkin on tehty vasta alustavia sormiharjoituksia. Jos maailmaa ja Suomea tiirailee vaikkapa vain Hauhon peräkylän vinkkelistä, näkökulma makrotason asioihin tuppaa jäämään vajavaiseksi.

Tulevaa valtiontalouden kriisiä ei kyetä hoitamaan veroja korottamalla. Esimerkiksi velan lisääntymisen korvaaminen suuremmalla arvonlisäverolla edellyttäisi veron nostoa 25 prosentin sijasta noin 45 prosenttiin. Miten silloin Suomen kävisi?

On pidettävä mielessä velkojen nykymäärästä seuraavat faktat: valtio 70 mrd, kunnat 10 mrd, kotitaloudet 100 mrd ja eläkevastuuvaje 500 mrd.

Bruttokansantuotteemme on nykyhinnoin reilut 170 mrd. Summa ei enää kasva vuosittain entiseen (reippaaseen) tahtiin. Viime aikoina on otettu jopa pakkia

Korot nousevat takuuvarmasti ainakin seuraavat viisi vuotta. Suomessa on pitkään nykyinen suurtyöttömyys.

Paljonkohan Vanhasen ja Kataisen matematiikan numerot olivat lukion todistuksissa? He tuskin ovat suorittaneet siitä oppiaineesta pitkää oppimäärää.

Kunnissa tuottavuus on huonontunut 10 vuodessa suunnilleen 10 prosentilla. Matemaattisesti tämä merkitsee sitä, että kuntien ei tarvitsisi ottaa lisää velkaa, jos palvelut tuotettaisiin samalla tehokkuudella kuin 10 vuotta sitten.

Tuottavuuden kehittäminen on ainoa tapa pitää Suomi elinvoimaisena.

Yksi keino parantaa vähitellen kuntien tuottavuutta on toiminnan ulkoistaminen (mm. yhtiöittäminen). Toimenpide on osattava hoitaa tapauskohtaisesti oikealla tavalla.

Esimerkiksi kunnossapitotyö ei ole kunnan hierarkiassa korkealla. Mutta alan yhtiössä siitä on tehtävä sellainen ydintoiminta, jossa yritys haluaa olla erittäin hyvä. Tästä seuraa monia asioita henkilöstöpolitiikkaan.

Työntekijälle pitää olla mieluista siirtyä tai hakeutua yhtiön palkkalistoille. Etenkin silloin, kun hän haluaa kehittyä tai tulla jopa huippuammattilaiseksi.

Tasapäisyydestä eroon 

Yhtiössä pitää huomioida osaaminen ja palkita tuottavuuden kohentuminen. Yleensä se merkitsee mm. parempaa palkkaa kuin kunnan palveluksessa.

Ulkoistetussa toiminnassa on heti panostettava kehittämiseen, josta aina seuraa uudelleenjärjestelyjä. Tämä on menestymisen edellytys vapailla markkinoilla.

Ammattilaiselle oman alan moderni yritys on huomattavasti motivoidumpi työpaikka kuin kunnan tukipalveluyksikkö.

Kuntia vaivaavat tasapäistäminen ja keskinkertaisuus. Ulkoistamisessa näistä taudeista on päästävä eroon.

Ulkoistamista ei tule tyriä konserniohjeilla ja -johtamisella.

Luova henkilö harvoin hakeutuu hallinnon palvelukseen. Mutta hän saattaa kiinnostua kunnan omistamasta yhtiöstä, jos siellä on riittävä toiminnan vapaus ja arvostetaan muutakin kuin keskinkertaisuutta ja kokemattomuutta.

Kuntien omistamien yhtiöiden hallitusten jäsenyydet ovat liian usein puolueiden jäämä- tai palkintopaikkoja. Hallituksissa tulisi olla myös politiikan ulkopuolelta talous-, johtamis-, substanssi- ym. asiantuntemusta.

Eläkeläisillä on vankat mielipiteet. Niin myös minulla.

Osaa heistä ja vähän muitakin jurppii nyt Hamkin johdon äskettäin Savossa pitämä, parin yön mittainen työkokous, johon oli ympätty viihdettäkin.

Totta. Oppilaitoksen eliitti on poikennut (meiltä salaa) tukemassa maailman kalleinta taidemuotoa Savonlinnassa.

Retkikunnasta tuskin puolet lienee tuntenut suurta nautintoa oopperaesityksestä. Kokemuksen perusteella veikkaan, että vähintään pari henkilöä torkkui tai nukkui näytöksen loppupuolella. Jos on kolmosdivarin tasoinen poliitikko tai virkamies, hän harvoin ymmärtää oopperaa. Ja heitähän löytyy Hamkin hallituksesta.

Työkokoukseen osallistui hallituksesta ja johtajistosta yhteensä alle 20 henkilöä. Miesten seuralaiset oli tietysti jätetty kotiin. Ilmeisesti siksi, kun miesten tapana on kesällä tarkkailla lintuja terasseilla yksin. Samoin oli menetelty naisten osalta, vaikka siihen minun on vaikea keksiä vastaavaa loogista selitystä.

Retken kulut (matkat, kuljettaja, majoitus, ruokailut, kokouspaikan vuokra, oopperaliput …) ovat vain kymppitonnin luokkaa, siis reilut 500 euroa/nuppi.

Turhaa rutinaa

Ei pienestä menoerästä kannata mekkaloida, vaikka kysymys on verovaroista. Maakunnallisella oppilaitoksella on ruhtinaallinen budjetti. Hallitus vastaa isoista asioista. Tällaisella konklaavilla pitää olla vuosittain vähintään pari sellaista kokousta, jossa rauhassa ja vapaamuotoisesti voidaan keskustella mm. kehittämisestä.

Hallituksen jäsenen kokouspalkkio on 120 euron luokkaa. Lisäksi puheenjohtajalle maksetaan vuosikorvaus. Palkkioista suoritetaan ennakonpidätys ja tilitetään puoluevero. Kulujen jälkeen jäsenelle jää käteen muutama kymppi.

Hamkin johto on oopperalippunsa ansainnut. Kutsuttakoon työkokouksen viihdeosaa vaikka mahapalkaksi.

Annan Minna Lintosen (sd.) johtamalla hallitukselle Savon retkestä puhtaat paperit, kuitenkin seuraavalla reunaehdolla: Osanottajien tuli nauttia runsaasti nestettä helteen takia. Suurimman osan piti olla kylmää vettä. Vain hieman olutta, siideriä tai/ja viiniä.

Pari konjakkiakin olen valmis hyväksymään oppilaitoksen/puheenjohtajan/rehtorin edustuspiikkiin.

Oopperajuhlat oli erinomainen valinta. Nyt ei tarvittu edes opasta, koska sellainen oli omasta takaa. Lintonen on opiskellut kansankynttiläksi Savonlinnassa ja metsästänyt sieltä aviomiehenkin (Pekan). Kaiken kukkuraksi kovaa ja korkealta laulava Lintonen on esiintynyt oopperan kuorossa tai vastaavassa köörissä.

Toivotan lämpimästi retkueen tervetulleeksi Savosta takaisin Kanta-Hämeeseen.

Maskulaiselle liikemiehelle Toivo Sukarille tulee mahdollisimman pian myöntää ministerin arvo. Hän on saanut myös politiikan saralla enemmän aikaiseksi kuin riviministerit. Tosin pääosa saavutuksista on tullut pyytämättä ja yllättäen. Hänellä on ollut vähän samantapainen tuuri kuin keskustan ex-johtajalla, ensimmäisellä naispääministeri Anneli Jäätteenmäellä.

Sukari oli mukana arvovaikuttamistalkoissa, joilla Suomeen saatiin porvarihallitus. Nyt tämä hallitus on uudistanut pahimmat mädännäisyydet vaalirahoituksessa.

Kaiken kukkuraksi saamme ilmeisesti Lex Sukarin. Vaalitukea liikemiehiltä ottaneet poliitikot (mm. ympäristöministeri) muuttavat lakeja megajättihyperkauppakeskusten rakentamisen suitsimesiksi keskustojen ulkopuolelle.

Poliitikkojen erityissuojelusta nauttineet S-, K- ja E-ketjut ovat siirtäneet toimintoja haja-asutusalueille ja samalla autioittaneet kuntien/pikkukaupunkien keskustoja ja pilanneet hienoja maisemia.

Keskeiset poliitikot haluavat lopettaa megajättihyperkauppakeskusten rakentamisen. Vaikka jo nyt niiden rakentamisluvat vaativat lähes ydinvoimalan tasoiset selvitykset, ympäristöministeriön hanke on kannatettava. Suorastaan linjakas ja ekologinen, ja myös järkevä.

Kauppakeskukset kuuluvat ihmisten lähelle ja joukkoliikenteen äärelle. Tosin viimeksi mainittu asia on (vielä) hurskas toive. Asiakkaat, myös vihreät ja vihreämieliset, saapuvat ostoksille omalla autolla. Parkkiruutujen tulee sijaita lähes kaupan ovella.

Kapteeneilla oli jälleen tärkeä ja arvostettu rooli äskettäin päättyneissä jalkapallon MM-kisoissa Etelä-Afrikassa.

Kapteeni on yleensä joukkueen parhaimmistoa pelitaidoissa. Tärkein valintaperuste lienee kuitenkin aina johtamisvalmiudet.

Superjohtajan yksi tärkeimmistä henkilökohtaisista ominaisuuksista on hyvä/kova paineensietokyky. Johtajan pitää pystyä toimimaan järkevästi ja tehokkaasti, vaikka häntä ja joukkuetta vastaan on tehty törkeitä provokaatioita.

Esimerkkinä Zidane

Otan esimerkiksi Zinédine Zidanen, Ranskan kapteenin MM-kisoissa Saksassa. Hän oli johtanut hienosti yhdessä päävalmentajan kanssa joukkueen maailmanmestaruuden kynnykselle.

Jatkoajalla Zidanen pinna ei kestänyt. Inhimillinen, vaatimaton ja lahjakas kapteeni menetti hermonsa ja puski silmittömästi Italian pelaajaa rintaan.

Jalkapallon historiassa on ollut harvoin tällaisia traagisia hetkiä. Kun päätuomari poisti Zidanen kentältä, samalla valuivat hiekkaan Ranskan mahdollisuudet kultaan. Tämä merkitsi myös kapteenin pudottamista jalustaltaan.

Zidanella ei ole ollut kisojen jälkeen maailmanlaajuista käyttöarvoa. Hänestä olisi voinut tulla vaikkapa YK:n rauhanlähettiläs tai muun kansainvälisen järjestön arvostettu edustaja.

Palliltaan pudonnut johtaja on erittäin yksinäinen. Tragedia on aina viime kädessä henkilökohtainen.

Zinédine Zidane ei ollut superjohtaja.

Esimerkkinä Hellstén

Kaupunginjohtajalla on jalkapallojoukkueen kapteenia muistuttava rooli.

Tapani Hellstén päästeli keväällä Hämeen Sanomissa lausuntoja, joista maakunta otti nokkiinsa. Hän piti naapureita tolloina jne. Lehtijutun jälkeen Hämeenlinnaa onkin nimitelty jopa Hamelinnaksi.

Oli surkuhupaisaa, kun kaupungin poliittinen eliitti ei nähnyt mitään moitittavaa kaupunginjohtajan esilletulossa. Jokainen kaduntallaaja kyllä pani merkille, että nyt tapahtui moka.

Vaikka Zidanen ja Hellsténin esiintymiset ovat huonosti vertailukelpoisia, on perusteltua asettaa kysymys: Onko Hämeenlinnan kaupunginjohtaja superjohtaja?

Oliko lausuntojen takana kyllästymistä, turhautumista, kaunoja …? Hyvä johtaja hallitsee tällaiset henkilökohtaiset asiat kaikissa tärkeissä tilanteissa.

Muutama päivä sitten olin jälleen pitkällä pyöräretkellä. Silloin huomasin, että eräästä kirkosta asteli onnellisen oloinen morsian (aviovaimo). Hänen häämekkonsa oli kaunis/avoin ja valkoinen.

Vähän ajan kuluttua tuli mieleen, miksi naisen hääpuku on yleensä valkoinen. En keksinyt vastausta. Niinpä poikkesin kahville ja vartin kuluttua jatkoin matkaa.

Ilmeisesti compuutteri päässäni jäi päälle huomaamatta. Pian se antoi minulle pyytämättä ja yllättäen seuraavan lyhyen vastauksen: ”Onhan ne muutkin kodinkoneet valkoisia.”

Että silleen! Olen pirun tyytyväinen. Compuutteri on terävässä kunnossa.

Eläkeläisellä, joka on ollut aviossa saman kauniin naisen kanssa yli 40 vuotta, on varaa vahvoihin mielipiteisiin tällaisessakin tavallaan herkässä asiassa ja kirjoittaa siitä jopa julkisesti. Ja tietenkin, ketään pelkäämättä.

Edellä mainitun vastauksen jälkeen päässäni alkoi soida Tico tico. Samba-kappaleen sanojen väliin compuutteri heitti useita välihuutoja. En uskalla julkistaa niitä.

Julkisoikeuden laudaturin loppuvaiheessa perehdyin oikeusfilosofiaan/oikeusteoriaan puoli vuotta professori Aulis Aarnion johdolla. Jostakin syystä aiheeseen liittyvät kysymykset ovat jälleen alkaneet kiinnostamaan.

Rakentelin, yksinkertaistaen vaikeita asioita, seuraavan kirjoituksen ajatuksista, jotka heräsivät polkupyöräretkeni aikana.

Osa alla mainituista asioista saattaa olla fiktiota, koska en tarkastanut taustoja. On tietenkin mahdollista, että ne ovat kaikilta osin faktaa.

Puurot ja vellit sekaisin?

Hämeenlinnassa on tehty erittäin tärkeä henkilöratkaisu kahdessa yhteisössä. Eräs merkonomi on valittu ensin kaupungin määräämisvallassa olevan elinkeinoyhtiön toimitusjohtajaksi ja vähän myöhemmin kaupungin kuuluisimman urheiluseuran puheenjohtajaksi.

Elinkeinoyhtiö valmistelee kaupungin elinkeinotoimintaan liittyvät asiat. Urheiluseura hallinnoi viime aikoina velkaantunutta jääkiekon liigajoukkuetta. Yhtiöllä ja seuralla on erittäin tärkeä merkitys Hämeenlinnalle.

Merkonomi on toimitusjohtajan roolissa keskeisesti mukana projekteissa, joista seuraa kaupungille velvoitteita (esim. infran rakentamista) ja joilla on iso työllisyysvaikutus. Yritykset hyötyvät yhtiön/toimitusjohtajan tuotoksista.

Merkonomi on puheenjohtajan roolissa mukana monissa toimissa, joilla urheiluseuralle hankitaan yhteistyösopimuksia. Mahdollisimman usean yrityksen kanssa pyritään saamaan aikaiseksi mainos- ja sponsorituloja tuova sopimus.

Elinkeinoyhtiön rahoitus tulee lähes kokonaan julkisen sektorin (mm. kaupungin) budjeteista. Yhtiö toimii siis verovaroilla.

Toimitusjohtajalla ei ole säännöllistä työaikaa. Osa puheenjohtajan tehtävistä on pakko hoitaa päivällä toimistoaikana.

Oikeudellisia kysymyksiä

1. Onko konserniohjeissa edellytettävä kaupungin yhtiön toimitusjohtajalta samanlaisia esteellisyysperusteita kuin virkamiehiltä hallinnossa?

2. Olisiko elinkeinoyhtiön toimitusjohtajalta vaadittava toimitusjohtajasopimuksessa hallituksen sivutoimilupa esimerkiksi liigaseuran puheenjohtajan tehtävään?

3. Menevätkö puurot ja vellit sekaisin, jos merkonomin toimenkuvat yhtiössä ja urheiluseurassa ovat yllä kuvatut? Olisiko esteellisyysperusteilla ja sivutoimiluvan ehdoilla ennakkoehkäisevä vaikutus?

4. Milloin toimitusjohtajan ja puheenjohtajan roolit ovat sekoittuneet niin pahasti, että voidaan kysellä moraalin perään tai puhua jopa korruptiosta?

Kuviteltu esimerkki

Kiinteistöjalostusyhtiö, joka on myös merkittävä valtakunnallinen urheilusponsori, etsii sijaintipaikkaa Euroopan suurimmalle autokaupan keskukselle.

Elinkeinoyhtiön toimitusjohtajan käymien luottamuksellisten keskustelujen jälkeen kaupunki varaa 80 000 kerrosneliön rakennuskokonaisuudelle 27-28 hehtaarin alueen ja perustaa kiinteistöjalostusyhtiön ynnä muiden tahojen kanssa projektiyhtiön hankkeen toteuttamiseksi.

Samoihin aikoihin urheiluseuran toimitusjohtaja - puheenjohtajan ohjauksessa - tekee rahakkaan monivuotisen sopimuksen kiinteistösijoitusyhtiön kanssa ja myöhemmin muita sopimuksia autotalohankkeesta kiinnostuneiden tahojen kanssa. Sopimuksella kiinteistösijoitusyhtiöstä tulee yksi liigajoukkueen pääsponsoreista.

Onko tässä kuviossa kysymys hyvä veli -järjestelmästä, jota kansainvälisissä ympyröissä on ryhdytty nimittelemään korruptioksi? Siitä pyritään nyt Suomessa eroon mm. lisäämällä toiminnan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Puheenjohtajan rekrytointi

Kun äskettäin urheiluseuran pitkäaikainen puheenjohtaja päätti siirtyä sivuun, hän pestasi seuraajakseen elinkeinoyhtiön toimitusjohtajan. Ex-puheenjohtaja on kokenut tuomioistuinjuristi ja kunnallispoliitikko, joten hän tuntee erinomaisesti lainsäädännön, kaupungin yhtiöt ja elinkeinoyhtiön toimitusjohtajan tehtävät.

Onko rekrytoinnissa kansan oikeustajulle jotakin vierasta? Tarkoitan kysymyksellä sitä, että verovaroilla palkattu johtaja hoitelee välillisesti tai suoraan ja jopa samanaikaisesti urheiluseuran sopimuksia kaupungin elinkeinoyhtiön asiakkaiden asioiden kanssa?

Löytyy omakohtaistakin kokemusta

Toimin aikanaan Forssan Alun koripallon johtotehtävissä. Seuralla on useita Suomen mestaruuksia, joten olen perillä hyvin urheilutaloudesta ja sponsorisopimuksista.

Kun eräs koripallojaoston toimihenkilö meni autoliikkeeseen vuokraamaan autoa ulkomaalaisvahvistukselle, firman toimitusjohtaja kysyi, onko kaupunginsihteeri Leo Leppänen naisten joukkueen johtaja. Saatuaan myönteisen vastauksen auto irtosi välittömästi lähes ilmaiseksi jenkin käyttöön yli puoleksi vuodeksi.

Kuulin toimihenkilöltä neuvottelun kulun. Sen seurauksena lopetin aika nopeasti taloudelliset johtotehtävät rakkaassa koripalloseurassani. Näin millekään yritykselle ei enää syntynyt turhia odotuksia kaupungin suhteen, jos se oli sponsoroinut minun vapaa-ajan harrastusta. Päätehtäviini kuului kaavoitus-, rakentamis-, elinkeino- ja sopimusasioiden valmistelu kaupunginhallituksen esityslistalle.